Nälänhätä ja köyhyys

Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistus “ Päätämme puolittaa vuoteen 2015 mennessä niiden ihmisten osuuden, joiden päivittäinen tulo on alle yksi dollari päivässä sekä puolittaa niiden ihmisten osuuden, jotka kärsivät nälästä. ”

Nälänhätä on suuri ongelma vielä 2000-luvun maailmassa. YK:n maa­talous- ja elintarvikejärjestö FAO:n mukaan maailmassa on yli 800 miljoonaa pysyvästi nälkäistä ihmistä, heistä 792 miljoonaa kehitysmaissa. Lukumääräisesti eniten nälkäisiä on Aasiassa, mutta suhteellisesti suurin osa väestöstä eli 34 prosenttia aliravittuja on Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioissa. Nälkä johtuu useimmiten köyhyydestä. Köyhyys on paitsi rahan puutetta, myös usein tietämättömyyttä ruoan tuottamiseen tarvittavista voimavaroista kuten hedelmällisestä maasta, lannotteista, siemenistä, työvälineistä, pääomasta ja tietotaidosta. Varsinkin alkuperäiskansat ja köyhimmät pienviljelijät ovat monissa maissa menettäneet viljelymaansa maanomistusolojen muuttuessa ja maanomistuksen keskittyessä vain muutamille rikkaille.

Kehitysyhteistyön yksi tavoite on kytkeä ta­lo­us­kasvu köyhyyden vähentämiseen. Ke­hi­tys­yh­teis­työn varoin rahoitettavalla kehitysyhteistyöllä pitää luoda edellytyksiä köyhien maiden ta­lo­us­kasvulle ja moniulotteisen köyhyyden vä­hen­tä­mi­sel­le. Yhtäältä pyritään luomaan edellytyksiä yksityissektorin ke­hit­tymiselle, ja toisaalta tuetaan kehitysmaiden omia pyrkimyksiä terveydenhuollon, koulutuksen ja maatalouden kehittämiselle.

Liikunnan avulla voidaan luoda lisää työ- ja opiskelupaikkoja etenkin paikallistasolla. Myös kehitysmaissa tarvitaan liikunnanohjaajia ja -opettajia – vähentäähän liikunta todistetusti merkittävästi poissaoloja koulusta ja töistä. Esimerkiksi Suomen Liikunta ja Urheilun vuonna 2001 Mtwaran läänissä Tansaniassa aloittama ja nykyisin LiiKe ry:n jatkama koululiikunnan tukeminen on johtanut yhä useampien lasten poissaolojen vähenemiseen ja ala-asteen hyväksytysti suorittaneiden määrä on noussut vuodesta 1998 vuoteen 2004 mennessä 45 prosenttiyksikköä. Yhtenä syynä tähän on lisääntyneet lasten liikuntamahdollisuudet kouluissa. Kun lapset käyvät koulua, he oppivat lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Näin heillä on paremmat valmiudet jatkokoulutukseen ja työelämään. Tämä edistää sekä taloudellista että henkistä hyvinvointia.

Siinä missä liikunnalla on keskeinen osa ihmisen hyvinvoinnin kan­nalta, on sillä myös merkittävä rooli talouselämän kannalta. Urheiluvälineiden valmistus, tapahtumien järjestäminen, urheiluun läheisesti liittyvien palveluiden tuottaminen ja mediaviestintä keräävät ison potin tuloina talouselämälle sekä luonnollisesti palkansaajille.

Ollakseen vahva taloudellinen voima itsessään, toimii liikunta po­ten­tiaalisena katalysaattorina taloudelliselle kehitykselle. Fyysisesti aktiiviset kan­sa­laiset ovat terveempiä, antavat lisäarvon työntuottavuudessa ja taloudellisissa saavutuksissa. Liikunnallinen ja aktiivinen työntekijä sairastuu harvemmin, jolloin poissaolot vähenevät ja terveydenhuoltokulut pienenevät merkittävästi.

Liikunta lisää taloudellista kehitystä tarjoamalla yrityksille edullisen välineen kouluttaa työntekijöitään. Tämä koskee etenkin nuoria, jotka pystyvät kehittämään työelämän kannalta tärkeitä taitoja, kuten tiimityöskentelyä, johtajuutta, kurinalaisuutta ja vaikutelman luomista omasta käytöksestä ja toiminnasta.

Liikunnan avulla nuoret voivat purkaa hyväksyttävällä tavalla ener­giaansa ja kasvukipujaan. Tämä vähentää ilkivallasta aiheutuvia kustannuksia. Myös väkivaltainen ja muu epäsosiaalinen käytös vähentyvät.