Arvion mukaan noin 70 prosenttia maailman köyhimmistä ihmisistä on naisia ja tyttöjä. Maa­ilman kansanedustajista alle 13 prosenttia on naisia. Maailman ministereistä vain neljä prosenttia on naisia. Länsimaissakin naisten palkat ovat miehiä alhaisemmat ja naisia on vähemmän merkittävissä joh­to­tehtävissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Tutkimusten mukaan su­ku­puolten välinen tasa-arvo ja naisten aseman parantuminen vähentävät ongelmia kehitysmaissa samalla tavoin kuin on jo tapahtunut kehittyneissä maissa.

YK:lla ja sen jäsenvaltioilla on ollut jo pitkään naisten aseman pa­ran­taminen yhtenä sen keskeisistä perusperiaatteista. Kestävä kehitys tai köy­hyyden vähentäminen eivät ole mahdollisia ilman, että naisten oikeudet sekä mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa paranevat. Naisten osallistumista pää­töksentekoon pitää lisätä hyvän hallinnon ja demokratian saavuttamiseksi.

Tyttöjen koulunkäynnillä on selvä vaikutus heidän tulevien lastensa terveyteen – koulutetut äidit pitävät parempaa huolta lapsistaan. Naisten koulutus ja yhteiskunnallisen aseman nousu vähentävät lasten määrää perheissä ja siten sillä on merkittävä osuus väestönkasvun hillitsemisessä. Koulutus ja esimerkiksi äänioikeuden saanti parantavat naisten mahdollisuuksia vaikuttaa yh­teis­kunnallisiin asioihin. Kestävä kehityskään ei ole mahdollista ilman sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kehitysmaiden ongelmat ovat usein vahvasti sidoksissa toisiinsa. Köyhyys, lukutaidottomuus, suuri perhekoko, nälkä ja ympäristön liikakäyttö liittyvät lähes aina yhteen. Köyhimmissä maissa naiset usein hoitavat maanviljelyn, vedenhaun, lasten hoitamisen ja suurimman osan muistakin kotitalouteen liittyvistä töistä. Voidaan sanoa että naisilla on paljon vastuuta, mutta vähän oikeuksia. Tasa-arvon saavuttaminen on kuitenkin suuren työn takana, koska monet työt ja tavat ovat vahvasti kulttuurin määrittelemiä. Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa naisviljelijät tuottavat monin paikoin jopa 80 prosenttia ruoasta.

Maailmassa on tapahtunut paljon edistystä viimeisten vuosikymmenten aikana sukupuolten eriarvoisuuden poistamiseksi. Naisten aseman edistämiseksi on järjestetty YK-konferensseja: Meksiko 1975, Kööpenhamina 1980, Nairobi 1985 ja Peking 1995, Konferenssit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että YK:n jäsenmaat ovat ryhtyneet toimenpiteisiin tasa-arvon edistämiseksi.