Globaali kumppanuus

Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistus “ Päämääränä on vuoteen 2015 mennessä muodostaa kehityksen ja köyhyyden poistamisen tavoittelussa vahva kumppanuus yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. ”

Globaali kumppanuus tarkoittaa yhdessä yrit­tämistä. Kehitysmaiden ja jälkiteollisten yh­teis­kuntien tulisi päästä parempaan yhteistyöhön. Globaali kumppanuus ei tarkoita läntisen maa­ilman tarjoamia ratkaisuja kehitysmaiden on­gel­miin, vaan todellista yhteistyötä. Globaalin kump­pa­nuu­den tulee tarjota ratkaisuja kansainväliselle kaupalle, kehitysmaiden velkaongelmiin ja ke­hi­tys­avulle. Af­ri­kan talouden taantuminen, joka alkoi 1980-luvulla, on ajanut monet maat jatkuvasti pahenevaan vel­ka­kier­tee­seen. Ongelmat johtuvat pitkälti ulkomaankaupan ongelmista. Alhaiset vien­ti­tulot, viennin keskittyminen maataloustuotteisiin, joiden maailmanmarkkinahinta on laskenut, kau­pan­käynnin ehtojen koveneminen ja ve­lan­hoi­to­kus­tan­nuk­set ovat johtaneet suuriin vaih­to­taseiden alijäämiin monissa maissa.

YK:n laskelmien mukaan kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin kun­kin valtion bruttokansantulosta lisäisi mahdollisuuksia saavuttaa vuo­si­tu­hat­ju­lis­tuk­sen kehityspäämäärät. Käytännössä se tarkoittaisi yksittäisen veronmaksajan verojen korotusta yhdellä prosentilla. Suomen valtion kehitysapu on 2004 yh­teen­sä 0,35 prosenttia BKTL:sta. Samaan aikaan Tanska, Ruotsi ja Norja ku­lut­ta­vat yli 0,8 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun. Mainittakoon myös, että Sveitsi käyttää 2 prosenttia kehitysyhteistyövaroista kulttuurin ja liikunnan tukemiseen kehitysmaissa. Suomessa tämä merkitsisi noin miljoona euroa.

Globaali kumppanuus on myös kansalaisjärjestötoiminnan ke­hit­tä­mis­tä, ja kansainvälisten konferenssien ja foorumeiden järjestämistä. Kan­sa­lais­jär­jes­töt pystyvät tekemään monia asioita, joihin valtiot ja yksityiset yritykset eivät pysty tai joihin niillä ei ole intressejä. Kansalaisjärjestöt pystyvät usein myös objektiivisempaan arviointityöhön, esimerkiksi humanitaarisissa kriisitilanteissa.

Liikunnan kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt ovat osoittaneet glo­baalin kumppanuuden olevan helpompaa kuin moni uskoikaan. Esimerkiksi Right to Play -organisaatio on usean vuoden ajan tehnyt kansainvälistä yhteistyötä monien kehitysmaiden järjestöjen kanssa. Right to Play on myös rekrytoinut Liikuntalähettiläitä, kuten Wayne Gretzky, osallistumaan globaalin kump­panuuden luomiseen.

Liikunta on yhteinen kieli. Sillä on kyky ylittää kulttuurirajat. Tulokset ovat osoittaneet, että liikunta on erittäin vahva väline rauhan edistämisessä. Liikunnan avulla voidaan rakentaa hyvinvointia, se kartuttaa sosiaalisia taitoja, paineensietokykyä ja yhteistyötaitoja. Nämä taidot ovat samoja, kuin mitä tarvitaan rakennettaessa pysyvää rauhaa. Ympäristössä jossa on ristiriitoja, liikunta toimii jännityksen laukaisijana ja lähentää sukupolvia toisiinsa.

Vahva poliittinen sitoutuminen ja tuki kaikilla tasoilla ovat erittäin tärkeitä kehitysyhteistyön, ympäristökehityksen sekä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Pyrkimyksenä on saavuttaa tila jossa kyseiset asiat eivät ole ainoastaan yksilön vastuulla, muuttaen omia elintottumuksia ja käyttäytymistä ympäristöystävällisemmäksi vaan sillä on myös poliittinen merkitys.

Yhteiskunnan osallistuminen ja tehtävien jakaminen eri tahojen kans­sa ovat tarpeen, jotta saadaan ihmiset motivoitua ja osallistumaan kullekin sopivaan liikuntamuotoon, kannustavassa ilmapiirissä. Eritoten tulee kiinnittää huomio niihin ryhmiin, jotka eivät ole fyysisesti aktiivisia. Erittäin tärkeä kohderyhmä ovat lapset ja nuoret, tasapuolisesti sekä tytöt että pojat, käyvät he koulua tai eivät. Lapselle liikunnasta ja ylipäänsä fyysisesti aktiivisesta toiminnasta on terveydelle positiivisia vaikutuksia koko elämänajaksi.