Vieläkö te olette täällä? Are you still here? Kwa nini? Miksi? Koska sukeltaminen on huippuhienoa. Mutta voi sitä Precision Airin lentokenttäjohtaja Gabrielia. Kyllä sai satikutia. Oli raukka myynyt meidän paikkamme muille. Lennot oli varmistettu, mutta hän väitti, ettei oltu vastattu puhelimeen. Puhelin oli päällä koko ajan. Pyydettäessä Gabrielia näyttämään hänen puhelimensa soitetut numerot, hän väitti puhelimensa olevan mykkä. Aivan uskomatonta toimintaa Tansanian johtavalta lentoyhtiöltä.

Kiukku nieltiin ja olo oli vaatimaton, Precision otti vain kahdeksan meidän 14 matkustajasta. Loput jäivät  Mtwara/Mikindaniin. Yhteishenki oli niin hieno, ettei neuvotteluja tarvittu. Itse asiassa mehän mentiin sukeltamaan melkein saman tien (liput hoidettuani). Ja tämä sukellus olikin todella upea. Yli 150 –kiloinen Giant Grouper  tuijotti meitä viiden metrin päästä. Olipa huikea fisu!

Muut jatkoivat siis Darin kautta Sansibarille, me jatkoimme elämää etelässä. Olihan siinä ihmettelemistä, miten kumppanimme pärjäävät saarella. Onneksemme kaikki oli kuitenkin hyvin.

Lentomme oli ajallaan seuraavana päivänä, niin oli myös toisen ryhmän sukellukset. Oli upea jälleennäkeminen vajaan kahden päivän eron jälkeen. Ja Sansibar oli meille todellakin unelma tullakseen toteen. Teimme yhdeksän sukellusta itärannikolla mukaan luettuna yksi yösukellus itärannikolla ja tutustuimme paikalliseen suahilikulttuuriin parhaamme mukaan. Ihanat hummeri-illalliset seurasivat toisiaan. Ja budjetti kesti!

Vedenalainen maailma Sansibarilla on uskomaton. Näimme miljoonia kaloja ja kaikenlaista siihen viittaavaa. Korallit olivat puhtaat eikä dynamiittikalastusta enää esiintynyt. Nämä etanakalat eli Nudibranches olivat mielenkiintoisia. Sääli että One Ocean –sukellusfirman johtaja Gary Grieg oli lähtenyt tyttärensä vihkiäisiin Australiaan. Olisi ollut todella mukavaa kuulla oikean ammattilaisen mielipidettä vesistä, joissa sukelsimme. Ei oppaissamme Mauriessa ja Bradissa mitään vikaa ollut. Olivat vain olleet paikan päällä vähän aikaa.

Mtoni Marine Centre piti meistä todella hyvää huolta. Huoneet olivat tiptop ja palvelu viimeisen päälle hiottua. Hinta-laatu –suhde oli huippuluokkaa. Viimeinen sukelluspäivä kruunasi kaiken. Ajoimme itärannikolle Matemween ja teimme viimeiset sukellukset Mnemba –atollilla. Oli sellainen akvaario että lehdetkin oksista pois. Miljoonia fusiliereja, snappereita, seeprakaloja, trumpettikaloja ja niin paljon muita, että kirjoittajalla ei ammattitaito riitä. Annetaan kuvien puhua puolestaan! Jos joku suunnittelee sukellusmatkaa Sansibarille, älköön unohtako Mnemba atollin kauneutta. Jopa delfiinit, haikalat, kilpikonnat ja mustekalat tuli nähtyä siellä. Ja se on jotain se! Tai oikeastaan se on huikeampaa kuin rahalla saa!!!

Matka kuitenkin kestää rajallisen ajan ja kotiinkin pitää päästä. En tiedä halusiko kukaan sitä mutta British Airwaysin liput oli kirjoitettu tietylle päivämäärälle.

Viimeisen illan muistot piintyvät mieleen varmaan loppuelämän ajan. Lähdimme Livingstone –baarin edestä ikimuistettavalle auringonlaskuillalliselle dhow- veneellä. Söimme hummeria, rapuja, mustekalaa, salaatteja ja huuhtelimme hiukopalat alas valkoviinillä. Loppuillasta makasimme kaikki yläkannella kuunvalossa tuijottaen tähtiä ja linnunrataa. Aika pysähtyi ja olimme aivan jossain muualla kuin ajatuksissamme. Oli sellainen kokemus että sitä ei unohda. Dhown purjeet lepattavat, hiljaisuus ympäröi ja tähdet loistavat taivaalla. Nämä ovat sellaisia tapahtumia mihin ei voi ennalta varautua. Kyllä Afrikka opettaa…

Kotiin se kanakin menee illalla. Ja kukko sen perässä.  Aika lähteä Suomeen. Coastal Air hoiti porukan mallikkaasti Dariin ja jatkolento Lontoon kautta oli varmistettu. Oli aika päättää kahden viikon huikea reissu ja palata arkeen.  Hamisi oli Coastalin lentokenttämanageri,  ja myönnettäköön etten ole koskaan nähnyt yhtä tehokasta kaveria missään päin maailmaa vaikka paljon on reissattu. Katselin haikeana Coastal Travelsin koneen takasiipeä ja onnellisena siitä, että kaikki oli mennyt lopulta hyvin. Jengi oli lähdössä kotiin ja minulle jäi aikaa vuokrata moottoripyörä ja kierrellä saarta. Se on vielä kolmas tarina ja siitä varmasti keskustelemme myöhemmin…

Sansibar alkaa olla jo täynnä hotelleja ja kylät häipyvät niiden taustalle. Itärannikolla hiekat on niin varattu että siellä kierteleminen ei ole enää kauhean mielekästä. Joukkueemme majoittui lännessä Mtoni Marine Centressä ja oli hinta-laatu suhteeltaan huippuluokkaa. Varsinkin hiekkarantaillalliset sekä Stephanien järjestämät Taarab –musiikkitapahtumat Mtonin sulttaanin palatsin raunioilla veivät kielen ja mielen mennessään. Viikkoon saa mahdutettua niin paljon sukeltamista ja muuta ohjelmaa että kello 10 illalla ei ole enää ketään hereillä. Afrikka ja Tansania ovat kyllä uskomaton kokonaisuus!