Kansainvälisyyskasvatus Suomessa
Kansainvälisyyskasvatus on osa kaikkien ihmisten arkea. Sitä tehdään kouluissa, työpaikoilla ja harrastusporukoissa. Myös tiedotusvälineet ovat tärkeitä yleisen mielipiteen muokkaajia.
Kansainvälisyyskasvatus on noussut tämän vuosituhannen aikana yleiseksi puheenaiheeksi juuri lisääntyneen maahanmuuton ansiosta. On koettu tärkeäksi opettaa ihmisille oikeanlaista suhtautumista vieraisiin kulttuureihin. Oikeaa kansainvälisyyskasvatusta on esimerkiksi oikaista ihmisten käsityksiä pakolaisuudesta ja uskonnoista, jos niihin liitetään vain negatiivisia ajatuksia kuten nälänhätää tai terrorismia.
Toimijat
Suomessa on lukuisia järjestöjä, jotka tekevät kansainvälisyyskasvatustyötä. Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA aloitti yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa joulukuussa 2001 kolmivuotisen verkostohankkeen suomalaisen kansainvälisyyskasvatuksen tukemiseksi. Hankkeen ensisijainen tavoite on ollut tukea järjestöjen tekemää kansainvälisyyskasvatustyötä edistämällä järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista. Lisäksi tavoitteena on koota ja tuoda esille kansainvälisyyskasvatukseen liittyvää materiaalia sekä tarjota koulutusta ja neuvontaa järjestöille. Erityinen huomio kiinnitetään globalisaatio-, ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiin. Hankkeen myötä tehdään yhteistyötä suomalaisten järjestöjen, viranomaisten, päättäjien ja toimittajien sekä eurooppalaisten ja kehitysmaiden kumppanien kanssa. Rahoittajina toimivat Euroopan unioni, ulkoasiainministeriö, työministeriö, opetusministeriö ja KEPA.
Suomen hallitus on sitoutunut nostamaan kehitysavun 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Samalla on ilmeinen tarve lisätä kansalaisten tietoa globaaleista kysymyksistä ja edistää kansainvälisyyskasvatusta osoittamalla sille lisää tukea julkisista varoista. Mielipidemittaukset todistavat suomalaisten kannattavan vahvasti kehitysyhteistyötä ja maailmanlaajuista solidaarisuutta. Tämä kannatus luo perustaa tiedonvälityksen tehostamiselle globaaleista kysymyksistä nimenomaan kansainvälisyyskasvatuksen avulla. Vaikka julkisen kehitysyhteistyön rahoitus on kasvanut, ei kansainvälisyyskasvatukselle osoitettu tuki ole noussut samassa linjassa; pikemminkin se on vähentynyt suhteellisesti.
Koulutus
Kansainvälisyyskasvatukseen liittyvää koulutusta tulisi peruskoulujen lisäksi järjestää urheiluseuroissa, urheiluopistoissa, kansalaisopistoissa ja urheilutapahtumissa. Suuret urheilutapahtumat kuten yleisurheilun MM-kisat, jalkapallon kansainväliset turnaukset, olympialaiset sekä vaikka jalkapallon nuorisoturnaus Helsinki Cup ovat erinomaisia mahdollisuuksia tiedotuksen kannalta. Näissä urheilutapahtumissa nähdään paljon monikulttuurista ja suvaitsevaista liikuntaa.
Viime vuosikymmenten aikana kansainvälisyyskasvatuksen ja siihen liittyvien kasvatuksen osa-alueitten kuten ihmisoikeus-, ympäristö- ja kehitysmaakasvatuksen alullepanijoita ovat olleet lähinnä kehitysyhteistyökentän tärkeät toimijat eli kansalaisjärjestöt. Kansalaisjärjestösektorilla on aina ollut keskeinen rooli kriittisen kansainvälisyyskasvatuksen kehittämisessä. Kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin puolella Euroopassa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että vastuu kansainvälisyyskasvatuksen koordinoimisesta ja rahoituksesta on nimenomaan julkisella sektorilla.
Tänä päivänä kansainvälisyyskasvatus on yksi hyvän opetuksen perusedellytyksistä. Voidaan sanoa, että 2000-luvulla hyvää opetusta ei voida antaa ilman, että kansainvälisyyskasvatus on siinä vahvasti mukana. Jos kaikille suomalaisille halutaan taata oikeus tasokkaaseen kansainvälisyyskasvatukseen, niin yhtenä perusedellytyksenä on tällöin maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden teemojen mukaan ottaminen koulujen opetussuunnitelmiin kaikille tasoille.