Ihmisoikeudet ja demokratiakasvatus

Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle pelkän ih­mi­syy­den takia. Ihmisoikeuksia ei voi riistää ke­nel­täkään pois ja kaikilla pitäisi periaatteessa olla samat oikeudet kaikkialla maailmassa. Ih­mis­oikeuksilla tarkoitetaan lähinnä niitä oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä ih­mis­oi­ke­us­so­pi­muk­sis­sa. Ih­mis­oi­ke­us­so­pi­muk­set ovat valtioiden välisiä oikeudellisesti velvoittavia sopimuksia. Niissä sopimusvaltiot si­tou­tu­vat turvaamaan tietyt oikeudet omille kansalaisilleen ja myös muille alueellaan oleville ihmisille.

Yleensä ihmisoikeuksien lähtökohtana on pi­detty ihmisen moraalista luonnetta. Monet oikeudet, kuten ihmisarvon mukainen oi­keu­den­käyn­ti tai oi­ke­us osallistua maansa hallintoon, liittyvät läheisesti sosiaaliseen ympäristöön, ja ilman tätä yhteyttä ih­mis­oikeuksissa ei olisi mitään järkeä. Ihmisoikeuksia ei siis voi erottaa sosiaalisesta tai poliittisesta ym­pä­ristöstä. Ihmisoikeuksien omi­nai­suuk­sia ovat uni­versaalisuus, luovuttamattomuus ja pe­rus­ta­van­laa­tui­suus. Jotta oikeudet voisivat toteutua, niiden kään­töpuolena on valtion vel­vollisuus kunnioittaa yksilön ih­mis­oikeuksia sekä turvata ja täyttää yksilön oi­keudet.